Uutisia - Hankeuutiset

etusivulleKaikki uutiset
26.5.2014 / Hankeuutiset
Ikäihminen opintomatkalla

Aijjoos-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Elsa Rajala opintomatkalla TanskassaAijjoos-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Elsa Rajala osallistui opintomatkalle Tanskaan 12.–14.5.2014. Opintomatkalla tutustuttiin vanhusten hyvinvointia edistäviin palveluihin. Elsa on 73-vuotias lappajärveläinen ja aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä. Tämä kirjoitus on laadittu ikäihmisten osallisuuden näkökulmasta, millaisena se näyttäytyi Tanskassa suomalaisen ikäihmisen silmin.

Aijjoos-kumppanuushanke II:n tavoitteena on ikäihmisten hyvinvoinnin vahvistuminen. Hankkeen myötä ikäihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet lisääntyvät. Hankkeen toiminta-alueena ovat Evijärven ja Lappajärven kunnat sekä Kauhavan kaupunki. Aijjoos-hanketta hallinnoi Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys ry ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Hanke toimii vuosina 2013–2015, ja se on osa valtakunnallista Eloisa ikä -ohjelmaa.

Vanhusneuvostot

Tanskassa vanhusneuvostoihin voi asettua ehdolle kuka tahansa yli 60-vuotias kuntalainen. Ja kaikki yli 60-vuotiaat kuntalaiset saavat äänestää valitsemaansa ehdokasta vanhusneuvostoon kunnallisvaalien yhtey-dessä. Kaikki kunnanvaltuuston esityslistat tulevat vanhusneuvoston käsiteltäviksi. He kokoontuvat kerran kuukaudessa. Asiat, joihin vanhusneuvosto antaa lausuntoja ja tekee ehdotuksia, eivät koske pelkästään sosiaali- ja terveysalaa, vaan myös liikennettä, kulttuuria, rakentamista jne.

Malli tuntuu tehokkaammalta kuin Suomessa. Toki Suomessakin on todella hyvin toimivia vanhusneuvostoja. Toisaalta on myös kuntia, joissa vanhusneuvosto on nimetty, mutta se ei toimi millään tavalla. Tai vanhusneuvosto omalta osaltaan toimii hyvin, mutta kunnassa käsiteltävät tärkeät asiat eivät tule koskaan vanhusneuvoston esityslistalle.

Kuitenkin matkan jälkeen jäi mietityttämään, miten tavallinen tanskalainen ikäihminen voi olla kehittämässä ikäihmisten palveluja. Saavatko he osallistua kehittämistyöhön, elleivät ole vanhusneuvostossa? Aijjoos-hankkeessa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että ikäihmisten palveluja kutsutaan kehittämään kokonaisia ikäluokkia. Kaikki halukkaat saavat tulla asiantuntijoiksi. Aijjoos-hankkeessa ikäihmiset toimivat kehittäjinä, kouluttajina, tiedottajina, arvioijina, ryhmänohjaajina ja vaikuttajina. Asiantuntijaryhmien toiminnalla on ollut lisäarvoa vanhusneuvostojen rinnalla.

Kansalainen

Tanskassa ihminen nähdään kansalaisena. Sama termi säilyy, vaikka hän on palvelujen piirissä. Hänestä ei tule asiakasta, potilasta tai asukasta. Hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin ennenkin. Tämä johdonmukaisuus tuntui hyvältä. Ikäihmisen itsemääräämisoikeus varmasti säilyy pitempään, kun hänet nähdään kansalaisena, ei asiakkaana tai potilaana.

Digitalisointi

Saimme matkalla kuulla tanskalaisesta lääkekortista. Järjestelmä kuulosti hyvältä, lääkärien määräämät lääkkeet näkyvät kortilla, joka siirtyy apteekkiin, tietopankkiin kirjautuvat lääkeostot ja kunta pystyy seu-raamaan kokonaistilannetta. Myös kansalainen voi seurata, mitä lääkkeitä hänelle on määrätty ja kuka on käynyt hänen tiedoissaan. Elsa Rajala kysyi, kuinka moni ikäihmisistä osaa käyttää tietokonetta ja nettiä. Tanskan Kuntaliitosta Poul Erik Kristensen jakoi Elsan huolen: selviävätkö ikäihmiset digitalisoimisesta niin, ettei heitä syrjäytetä.

Hyvinvointiteknologia

Hyvinvointiteknologialla tavoitellaan turvallisuutta, autonomiaa ja liikkuvuutta. Teknologiaratkaisuilla hel-potetaan esim. siirtymistä niin, että kahden työntekijän sijaan tarvitaan vain yksi työntekijä. Tekniset vessat, jotka pesevät ja kuivaavat, helpottavat siten, että ihmiset selviävät wc:ssä ilman apua. Syömisrobotti tuo lusikan suuhun, jolloin ihminen saa syödä omaan tahtiin ja kokemusten perusteella ruokakin maistuu paremmalta, kun saa syödä omatoimisesti. Tanskassa julkaistiin ensimmäinen kansallinen kartoitus hyvinvointiteknologiasta 12.5.2014. Raportissa kuvattiin, miten hyvinvointiteknologiaa on Tanskan kunnissa otettu käyttöön.

Luennoitsija sanoi hyvin, että ”vanhukset ovat aivan eri mieltä kuin asiantuntijat väittävät heidän olevan”. Tässäkin asiassa on erittäin tärkeä kysyä neuvoa ikäihmisiltä, kun hyvinvointiteknologiaa kehitetään.

Elsa Rajala kysyi, onko ikäihmisten yksinäisyys Tanskassa ongelma ja voidaanko siihen vastata hyvinvointi-teknologian avulla. Hänelle vastattiin, että yksinäisyys on haaste Tanskassakin. Kunnilla ei ole varaa auttaa näissä sosiaalisissa ongelmissa, vaan he joutuvat keskittymään ikäihmisten selviämiseen arjen toiminnoista.

Elsa tiedusteli, miten ikäihmiset selviävät Tanskassa arjen teknologian kanssa, esim. nettipankin käytöstä. He kertoivat, että ikäihmisten etujärjestö ja Danske Bank ovat tehneet yhteistyötä ja opastaneet ikäihmisiä käyttämään nettipankkia. Teknologian kanssa selviäminen koskee myös työntekijöitä eikä vain ikäihmisiä. Esim. maahanmuuttajat ja ikääntyvät työntekijät, jotka työskentelevät ikäihmisten parissa, eivät välttämättä ole tottuneet käyttämään arjen teknologiaa tai hyvinvointiteknologiaa. 

Hyvinvointia edistävät kotikäynnit

Tanskassa hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä tehdään kaikille, jotka täyttävät 75 vuotta. Ikäihminen saa tämän jälkeen joka vuosi kotikäynnin, joka on n. tunnin mittainen. Kotikäynneillä selvitetään, mitä tarpeita kansalaisella on, mitä muutoksia kotona on tehtävä jne. Tämä toimintakäytäntö on varmasti vaikuttavampi kuin se, että ikäihminen saa vain yhden kotikäynnin, esim. 75-vuotiaana.

Mikä on hänen elämänsä tarina?

Tanskassa tuntui olevan niin, että ikäihmisiin tutustuttiin hyvin. Keskityttiin häneen kansalaisena, mikä on hänen elämänsä tarina, miten hän voi sitä jatkaa mahdollisimman itsenäisesti. Millaista pientä, ennaltaeh-käisevää apua hän tarvitsee, että voi jatkaa omaa elämäänsä ilman säännöllistä, jatkuvaa apua. He sanoivat, että kun ikäihminen tulee sairaalaan, silloin ollaan jo myöhässä! Tarvitaan parempaa yhteistyötä, proaktiivista toimintaa, ”apua omaan apuun”. Esimerkiksi kuntoutuksen tavoitteena on, että ikäihminen pystyy imuroimaan itse. Ikäihmiset ovat olleet iloisia, että heistä on tullut jälleen palveluista riippumattomia. Tanskassa oli päästy esim. kotihoidossa tulokseen, jossa 29 % pärjää yksin, kun he ovat saaneet kuntoutumista edistävää apua. He olivat aikaisemmin tarvinneet säännöllistä kotihoitoa.

Martemeo-menetelmä

Martemeo-menetelmä oli otettu käyttöön tanskalaisessa muistisairaiden yksikössä. Menetelmä on alun perin kehitetty Hollannissa. Menetelmä esiteltiin videon avulla ja tavoitteena oli, että ikäihminen toimii ”omin voimin”.

Martemeo-menetelmä on voimavaralähtöinen ja siinä kannustetaan ikäihmistä siinä, mikä menee hyvin. Ikäihminen saa kokea, että hänet on nähty ja häntä arvostetaan. Työntekijä ohjaa häntä tekemään sitä, mitä hän itse haluaa. Muistisairaalle tulee tunne, että hän selviää, esim. pukeutumisesta.

Ikäihmistä kannustetaan ”kylläpäs sinä olet hyvä”. Itseluottamus ja itsearvostus lisääntyvät ja tekemiseen tulee iloa. Menetelmässä käytetään avointa kehonkieltä ja etsitään sitä, mikä on hauskaa ja iloista.

Roskilden kunnassa oltiin tyytyväisiä tähän menetelmään ja sitä oltiin laajentamassa kaikkiin hoitokoteihin. Kysyimme, että oliko menetelmä vaikuttanut lääkityksen vähentämiseen. Vanhuskeskuksen johtaja Gitte Limkilde vakuutti, että kyllä on. Hän kertoi olleensa työssä muistisairaiden parissa jo useamman vuosikymmenen ja sanoi, että tämä on paras menetelmä tähän mennessä.

Kuntoutus

Tanskalaisessa Trekroner -hoito- ja kuntoutuskeskuksessa lähdettiin liikkeelle siitä, että kansalaisen omat tavoitteet ovat tärkeimpiä. Kun lähdetään kansalaisen omista voimavaroista ja tavoitteista, tulokset saavutetaan paremmin. Samalla tavalla ajateltiin hoitokeskus Sct. Jørgensbjergissä, asetetaan tavoitteeksi esim. se, että jaksaa kävellä parkkipaikan läpi. Ensin tehdään pienempiä matkoja ja lopulta päästään tavoitteeseen. Tästä tulee elämäniloa! He sanoivat, että heidän hoitokeskustaan voi sanoa asukkaiden ohjaamaksi. Johtaja puhuu jokaisen asukkaan kanssa kerran kuukaudessa siitä, mitä he haluavat. He kysyvät myös läheisiltä, mitä lahjoja teillä on ja miten te voisitte auttaa. Läheiset tulevat esim. lukemaan ja pelaamaan ikäihmisten kanssa. Työntekijöitä valittaessa heiltä kysytään jo haastattelussa, mitä taitoja hänellä on. Onko hän esim. hyvä laulamaan tai soittamaan, kertomaan juttuja jne. Toiminta tuntui todella aktiiviselta ja jälleen – iloiselta! Heillä oli kuntosali 3 kertaa viikossa, tanssia, musiikkikahvilaa, kirjallisuuskerhoa, juoksukerhoa, bingoa, konsertteja jne. Vapaaehtoisia heillä oli 60–70.

Ehkä meillä suomalaisilla olisi opittavaa tässä iloisuudessa. Voisimme nähdä ikäihmisemme kansalaisina, huomata heidän voimavaransa ja kutsua mukaan heidän läheisensä taitoineen ja lahjoineen. Elämä voisi jatkua entisellään ja elämänlaatua voisi parantaa kuntoutuksen avulla, vaikka ikää on paljon ja sairaudet ovat heikentäneet toimintakykyä. Suomalaista vanhusten haltuunottoa, hoitoa ja hoivaa voisi keventää kansalaisten kuntoutuksen suuntaan.

Lopuksi

Opintomatkan jälkeen Elsa Rajala kirjoitti ajatuksistaan: ”Matkahan oli rakennettu vanhusten parissa am-matikseen työskenteleville. Heille tehokkuus ja kannattavuus olivat tärkeitä kriteereitä. Ikäihminen omasta näkökulmastaan panee painon inhimillisyystekijöille. Ehkä matkan huippuhetkiä oli tutustuminen dementiakoteihin. Niissä oli nähty vaivaa virikkeelliseen ympäristöön. Oli aidattu puutarha. Ajatelkaa! Ihmisillä oli liikkumismahdollisuus ulkona. Täydet 10 pistettä! Oman huoneen oven ulkopuolella oli oma kuva osoitteena kotiin. Ilmoitustauluilla koteloissa oli työvuorossa olevien hoitajien kuvat. Hoitajien ja asukkaiden kanssakäyminen antoi todella lämpimän kuvan elämästä dementiakodissa. Tanskan vanhustyössä ruuan ja puhtauden lisäksi kulttuurilla oli suuri merkitys. Tässä asiassa meillä olisi opittavaa. Vapaaehtoistyön osuus jäi epäselväksi. Minulle jäi sellainen kuva, että Suomessa vapaaehtoistyö ja vertaistuki ovat laaja-alaisempia.”

Tanskassa kehitettyjä toimintamalleja ja ideoita siirtyy Suomeen, kun aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä osallistui opintomatkalle ja soveltaa niitä omassa toiminnassaan tulevaisuudessa. Ikäihminen opintomatkalla laajensi ammattilaisten näkökulmaa jo Tanskassa. Matkalla pystyimme kysymään Elsalta, miltä esitellyt mallit hänestä kuulostivat ja mitä hän niistä ajatteli. Ikäihminen opintomatkalla on yksi osallisuuden muoto. Kokemuksellinen ja ammatillinen asiantuntemus ovat yhdessä enemmän.

Elsa Rajala, ohjausryhmän puheenjohtaja
Marja-Liisa Nevala, kehittämispäällikkö
Aijjoos-kumppanuushanke II
Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys ry