Aijjooksen loppuraportti ”mutu” tuntumalla

Monta kiitoksen sanaa ja ruusua on jäänyt antamatta Aijjoos-hankkeen vetäjäkolmikolle, myös hankkeen jumppa- ja toimintakerhojen vetäjille, yhteisötoimijoille sekä yhteiseen vapaaehtoistoimintaan osallistujille. Virtuaaliruusu ja halaus teille kaikille ystävät!

Kahdeksan vuotta ohjauksella aktivoitua toimintaa kuuden entisen kunnan alueella, tuhansia liikuttaen (vv. 2013–2015 n. 16 000) on työpanos, jonka merkitys paljastuu monille vasta toiminnan hiipumisen myötä. Kirjoitan rivitoimijan ”mutu” tuntumalla pyrkien löytämään kielikuvia, joilla ansiokas toiminta avautuisi lukijalle.

Aijjoos-hankkeesta tekemämme dokumenttielokuva, Lähe Aijjoos kylille, on katsottavissa YouTube:sta. Siinä tuodaan toiminnan monipuolisuus tiivistettynä ja visualisoituna laajan yleisön arvioitavaksi. Olin pettynyt, kun eläkejärjestöjen lehdet eivät kertoneet lukijoilleen videosta, jonka toimintamallit ovat järjestöjen käyttöön ja toimintaan edelleen kehitettäväksi. Kun Turun kaupungissa tehtiin samanlaisia yksinäisten luona vierailuja, siitä kertoi TV-uutiset.

Suurin toimintaan kannustava tapahtuma koettiin 2013 vierailuna Helsingin Inno-markkinoille. Pohjalaasille järjestyi Messuhallin tapahtumaan tunti viidentoista minuutin ohjelma ja luentojakso. Sen aikana kerroimme havainnollisesti, mitä Aijjoos-hankkeen väki tekee. Toiminnan esittely onnistui, ja annettu aika ylittyi vain muutamilla sekunneilla.

Omaishoitajan tehtäväni osui hankkeen alkutaipaleelle. Monta asiallista neuvoa sain hankkeen vetäjiltä vaativaan hoitotyöhöni. Antoisinta oli kerhotoimintaan, muistitreeneihin ja liikuntaa sisältäviin toimintoihin osallistuminen. Muistisairas vaimoni osallistui aina mielellään kerhotapaamisiin. Tapaamiset olivat myös hoitajalle henkisen ikkunan avautumisia, arjen harmaiden päivien auringon nousuja.

On aiheellista nostaa esiin muutamia vapaaehtoistoimijoiden toimintaan lanseeraamia käytäntöjä. Kyläluuta ja Hyvää mieltä kyläilemällä -toiminnat, jotka virisivät lappajärveläisten aloitteesta, saivat aikaan ennenkuulumatonta liikunnallista ja henkistä virittäytymistä. Muistettiin satoja yksinäisyydessä asuvia kukkasin, pidettiin vertaistukiyhteyttä. Kirjoitettiin ja tallennettiin satoja arjen elämästä kertovia tarinoita. Tarinat ovat tallenteina kirjastoissa, kertomassa hankkeen toiminta-ajan historiaa. Hankkeen vetäjät eivät ole käyttäneet ylhäältä saneltua ohjausta, vaan ovat soveltaneet ”tavis” kansalaisten ideat toiminnalliseen muotoon.

Yhteisöllisiä suuria tapahtumia on ollut useita. Kivitipussa kohtasivat suuret ikäluokat, kahtena tapahtumana satapäisin joukoin. Toiminnan tärkein anti on kuitenkin pienryhmien yhteisölliset maaseudun kylissä tapahtuneet kerhotoiminnat. Media on kertonut toiminnasta hyvin, mutta ikäihmisten ”sometus” on jäänyt ajassa jälkijunaan, kilautuksia kavereille tarvitaan useammin, kyydin tarjoamista ja ”sometuksella” kutsutaan useampia sohvaperunoita mukaan.

Eero Peltoniemi
eläkeläinen, Kauhava