Olen sosionomiopiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja suoritan Aijjoos-toiminnalla `Valtaistavat sosiaalityön menetelmät` -harjoittelua. Lyhykäisyydessään ja yksinkertaistettuna valtaistavan sosiaalityön teorialla tarkoitetaan voimavarakeskeistä työskentelyä, joka pyrkii yksilön, ryhmän tai yhteisön osallisuuden ja toimijuuden tukemiseen, jotta jokainen voisi kokea ohjaavansa itse omaa elämäänsä. Valtaistuminen on passiivisuuden vastavoima, joka pyrkii rohkaisemaan ihmisiä vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Tähän liittyy läheisesti rakenteellisiin epäkohtiin, kuten syrjintään ja epätasa-arvoon puuttuminen ja vaikuttaminen.
Harjoitteluni teoreettisen sisällön vuoksi huomioni on luonnollisestikin kohdistunut toiminnan tarkasteluun ja sen vaikuttavuuden arviointiin yksilön ja yhteisön kannalta. Aijjoos-toiminnan merkityksellisyys on näyttäytynyt minulle hyvin ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana. Ikääntyneet ovat tuoneet valtavan paljon esiin ajatuksia siitä, kuinka tärkeitä erilaiset kerhot ja ryhmät ovat – ilman tätä toimintaa heillä ei välttämättä olisi säännöllisiä harrastuksia tai sosiaalisia kontakteja.
Aijjoos-toiminta tekee ennaltaehkäisevää työtä – liikunta, aivojumppa, luovat toiminnot sekä yhdessä oleminen edistävät ikääntyneen terveyttä sekä positiivista mielenterveyttä. Ryhmissä koetaan osallisuutta ja toimijuus vahvistuu, kun ikääntyneet itse pääsevät kehittämään toimintaa ja saavat vaikuttaa ryhmätapaamisten sisältöihin. Tavoitteena on, että jokainen tulee kuulluksi, kohdatuksi ja nähdyksi. Meille kaikille on tärkeää kokea, että olemme arvostettuja ja mielipiteitämme kuullaan. Tällainen toimintamalli tukee toimijuutta sekä aktiivista kansalaisuutta ja samanaikaisesti ehkäisee passiivisuutta, yksinäisyyttä, osattomuutta sekä marginalisoitumista.
Moni tunnustaa ja tunnistaa tämänkaltaisen työn merkityksen niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, mutta kuitenkin samaan aikaan näistä palveluista leikataan suurilla saksilla. Tämä koskettaa julkista sektoria, johon hyvinvointialueiden säästötoimenpiteet kohdistuvat, mutta myös kolmatta sektoria, joiden rahoituksia isot rahoittajat joutuvat pienentämään tai jopa eväämään kokonaan. Leikkausten ei pitäisi kohdistua niin sanottuun asiakastyöhön, jossa leikkausten uhriksi joutuu yksilö. Palveluita supistetaan, lakkautetaan tai siirretään asiakkaan saavuttamattomiin. Inhimillistä- tai sosiaalista pääomaa ei voida mitata rahassa, mutta kokonaisvaltaista hyötyä, jota myös Aijjoos-toiminta yksilölle tuottaa, kyllä voidaan. Ennaltaehkäisevä työskentely fyysisen terveyden, positiivisen mielenterveyden sekä aivoterveyden eteen lisää yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sen myötä taas osaltaan vähentää terveys- ja sosiaalipalveluiden käytön tarvetta.
Meille kaikille löytyy paikkamme tärkeiden työmuotojen näkyväksi tekemisessä. Tärkeintä on, ettemme vain hiljaa hyväksy ja seuraa vierestä, kun palveluista karsitaan ja ihmisten elämiä hankaloitetaan. Jokaisen mielipiteellä ja äänellä on vaikutusta, kanavat ja ympäristöt niiden esiin tuomiselle vain vaihtelevat. Aijjoos-toiminnan slogania mukaillen; tehdään aijjoos hyvää. Mieluummin varttia ennen, kuin vartin myöhässä.
Lilla Alanen, sosionomiopiskelija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu
