Olen päivittänyt yksinäisyyttäni kirjoittamalla. Kun suljetun sosiaalisuuden karanteeniaika rajaa tapaamiset. Arvoja joutuu tarkistamaan päivittäin. Markkinarattaan pyöriminen kilpailee karanteenilla pelastetun elämän kanssa. Kotioven aukaisu on harkittava ohjeistuksiin soveltuvasti. Jälkiviisaus kirjoitetuissa muistelmissa paljastaa aikanaan sen, mitä ei oivallettu päivittää pandemian haasteisiin.

Tapaamisten vaje synnyttää kysymyksiä ja tarinoita, niillä ruokitaan yksinäisyyden nälkää. Someen purettu viisaus helpottaaa sanan käyttäjää, mutta puoli miljoonaa ikäihmistä ei voi sitä hyödyntää. Heiltä puuttuvat älylaitteet.

Viimevuosien tapahtumat ovat haastaneet Kanta-Kauhavan asukkaita monella tavoin. Lentomelun loppuminen helpotti, mutta tyhjiöön syntyi monta muuta vaikutuksiltaan merkittävää asiaa. Maahanmuuttajien vastaanottokeskuksen toiminta jäi lopulta lyhytaikaiseksi.

Elämää muuttavia tekijöitä ei tarvitse luetella. Voi vain kysyä, mikä vaikutus muutoksilla on perinteeseen ja harrastajakulttuuriin.

On selvää, että eläkeläisistä on yhä suurempi osa koulutetumpaa kuin aikaisemmin. Viihteen ja kulttuurin tyydytykseen kohdistuu aikaisempaa suuremmat toiveet.

Kun tulin paluumuuttajana Kauhavalle 2000, oli eläkeläisjärjestöjen kerhotoiminnassa ja seurakunnan keskiviikkokerhossa paljon osallistujien omaa ohjelmaa. Luova tekeminen palvelee ihmisen perustarpeita, siitä kertovat kalliomaalaukset. Ei tiedetä, ovatko ne syntyneet yksinäisyydessä vai katseiden paineissa.

Aijjoos-toiminta on vastannut haasteisiin muuttuneissakin vaiheissa ja pyörittää kerhotoimintaa myös kylissä, täyttää yhteisöllisten tapaamisten vajetta. Korona-aikana on aloitettu etäkahvihetket. Mutta ylikansalliset nettipalvelimet ovat arvoituksellisia, ohjelmat on kehitetty palvelemaan, mutta ketä. Parikymmentä vuotta sitten koneella disketille tallennettu teksti ei avaudu uusimmilla laitteilla.

Arkeologi voi tulkita fossiileissa olevaa tietoa helpommin kuin laitekehityksen hylkäämiä diskettejä. Digitekniikalla tuotettu historia onkin tallennettava paperille arkistointiin kelpaavalla tulostimella, jotta lastenlapset voivat lukea isovanhempiensa muisteloita. Muussa tapauksessa ne katoavat sinne pilviin ja tuuli hukkaa ne avaruuteen.

Korona loi haasteen kotimaan matkailulle. Perinteinen kulttuuri elää markkinatalouden ahdingossa. Matkailueurojen kerääminen onnistuu vain tarjoamalla erilaisuutta. Matkailun virrat etsivät kohteita, joissa löytyy elämyksiä. Näitä kokemuksia voidaan synnyttää maakuntakulttuurin tuotteina. Niitä on tuotettava kilpailukykyisinä, ja se onnistuu pitämällä harrastajatekijät mukana. Se puolestaan vaatii harrastajaluovuuden arvostamista.

Ikäihmisten virkistys ja viihdetoiminta on palautettava pääosin jäsenten itsensä tuottamaksi. Silloin se antaa haastavaa ja merkityksellistä tekemistä halukkaille. Jokaisesta kylästä löytyy ”Ilveskivi”, jonka teemaan voidaan valmistaa merkittävä perinteestä ja legendoista kertova tietoisku tarjottavaksi retkievästauolla. Kun ja jos pienryhmät saavat kohota 20 osallistujaan, voidaan taiteen viihteen ja luovuuden ”kylähulluja” pukea roolivaatteisiin ja haastaa heidät tarinatalkoisiin. Sitten kun korona on kukistunut, voimme käyttää säästyneet eurot parveilulentoihinkin.

Eero Peltoniemi