Kuulas syksyinen päivä oli pimenemässä Sodankylän Soasjoella. Kuljin koirani Roopen kanssa joen vartta. Olimme palaamassa lenkiltä. Hiljainen veden virtaus oli ainoa ääni. Aivan kuin luonto olisi nukkunut.

Siinä hämärässä illassa palasi mieleen lapsuuteni joulut, ja erikoisesti jouluaatonaatot, kun vein äidin leipomat kakut kahdelle yksinäiselle tädille. Minä olin noin kymmenen vuotta. Silloin en lapsena ymmärtänyt kuinka suuressa arvossa he pitivät näitä minun käyntejäni.

Nyt yli kuudenkymmenen vuoden kuluttua ymmärrän asian merkityksen. Nyt minä taas voisin viedä kakkua niille, jotka kakkua arvostavat. Illalla ja yölläkin mietin asian käytännön puolta.

Aamulla oli ensimmäinen askel selvä: otin muoviämpärin ja lähdin keräämään kiviä Soasjoen rannasta. Soasjoessa kivet ovat eri tavalla hiotuneita kuin meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla. Keräsin noin satakunta kiveä, pesin ja vein ne joen poikki autoon odottamaan kotimatkaa Lappajärvelle.

Päästyäni Lappajärvelle varasin pöydän Elämysten päivästä. Tilaisuudessa myimme HYVÄN MIELEN kiviä. Hinta oli 30senttiä (melkein sata kiveä). Tuotto meni lyhentämättömänä Joulukakkukampanjaan.

Seuraavaksi menin Lappajärven kukkakauppoihin, jotka lupasivat lähteä mukaan Joulukakkukampanjaan lahjoittamalla kukan jokaiseen kakkupaikkaan. Mukaan kampanjaan lähti Aijjoos-kerholaisia ja SPR:n ystäviä.

Kakkukampanjan kohteiden selville saaminen olikin hankalampaa kuin luulin, se oli melkein kuin salapoliisityötä. Mutta loppujen lopuksi saimme selville lähes sata kohdetta.

Aijjoos-hanke tuki kampanjaamme taloudellisesti. Hankimme kahvileivät, keitimme kahvit termospulloon, kukka ja Aijjoos-kalenteri koriin ja soitto kohteeseen.

Niin monta erilaista tapaamista, en antaisi pois yhtäkään. Aina kun keitin kahvit termospulloihin ja laitoin pullat ja kakut koreihin, tuli tunne kuin olisin ollut lähdössä joulujuhlaan.

Ikäihmiset osaavat iloita pienistäkin asioista. He hyväksyvät asiat, joita ei voi muuttaa ja ovat kiitollisia kaikista tapahtumista, jotka tuovat vaihtelua arkipäivään. Jouluun liittyy niin paljon odotuksia, muistoja ja kaipaustakin, johon ei löydy vastausta, mutta kahvikupin ääressä ystävän kanssa muisteluissa tulee hyvä ja rauhallinen mieli eletystä elämästä.

Elsa Rajala, Lappajärvi