KAIKKI UUTISET

Arkistot

Onko eläkkeellä ollessa aina kiire?

Psykologi Pirkko Lahti on kuuluisa yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kysytty luennoitsija. Hän saapui Aijjoos-toiminnan seminaariin tiistaina 25.10.2022 Härmän Kylpylään ja puhui eläkeläisen kiireestä. Kuulijoita oli paikalla n. 140. Mihin kaikkeen eläkeläisen aika riittää?

Tästä aiheesta eläkeläispsykologi Pirkko Lahdella on itselläänkin kokemusta. Hän kertoi tämän tunteen johtuvan siitä, että kun eläkkeellä on aikaa enemmän, ehtii etukäteen suunnitella asioita enemmän. Yksi tapahtuma päivässä vaatii huolellista suunnittelua, miten valmistaudun, miten matkustan, miten saan autoni parkkiin jne. Kun on kampaaja huomenna ja Aijjoos-tapahtuma ylihuomenna, siitä syntyy jo kiire. Pirkko Lahti kuvaili äitinsä laittaneen ennen ruokaa kaksi tuntia perheelleen ja vanhana äiti kertoi siihen menneen kaksi päivää. Viisas äiti sanoi kauniisti “sato on mennyt työstä”. Eli nopeus on kadonnut ja iän myötä tullut hitaammaksi. Se on normaalia meille kaikille, ja se pitää hyväksyä.

Pirkko Lahti kannusti kaikkia ottamaan omaan päiväänsä säännöllisen rytmin. Meidän tulisi herätä päivittäin samaan aikaan, syödä, ulkoilla, ottaa nokoset jne. Rytmi tuo arkeen turvallisuutta. Sitten tarvitaan muutospäivä, vaikkapa Aijjoos-päivä, joka saa sitten olla kiirepäivä.

Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on tärkeää. Sen avulla ikäihmiset selvisivät korona-ajastakin. Suurin ristiriita yhteiskunnassamme on tänä päivänä se, että nuorilla on hyvät digitaidot, mutta hyvin vähän sosiaalisia kontakteja. Ihminen sosiaalistuu n. 3-vuotiaana. Kukaan ei ole mitään yksinään, me tarvitsemme toisiamme. Tämän taidon ikäihmiset osaavat.

Ihmiset elävät pidempään ja maailman terveysjärjestö oli määritellyt, että 65-84 -vuotias on vanhahko. Vasta 85-vuotiaana ihminen on vanha. Pirkko kertoi itse olevansa 81-vuotias. Hän kertoi, että on väärin, että yhteiskunnassa ja laissa ikäihmisten ryhmää käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Kaikki ikäihmiset ovat erilaisia. Ikäihmisillä on valtavasti taitoja, heistä voitaisiin perustaa vaikka ammattilaisten kirpputori. Yksi osaa remontoida, toinen osaa terveydenhoidon ja kolmas opettamisen. Eläkeläiset voisivat mennä laittamaan kenen tahansa huushollin kuntoon. Ikäihmiset maksavat paljon veroja, käyvät elokuvissa, teatterissa, kaupoissa ja ovat muutakin kuin yhteiskunnan menoerä. Tämä usein unohdetaan julkisessa keskustelussa. Jopa tilastokeskuksen kyselyt päättyvät 79-vuotiaisiin, ja yli 80-vuotiaiden mielipidettä ei edes kysytä.

Psykologiassa ihminen kuvataan talona. Pirkko Lahti haastoi kuulijoita miettimään oman talonsa kivijalan kulmia. Mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä? Pirkko nimesi rehellisyyden, työn tekemisen, naapureiden auttamisen ja vanhempien ihmisten kunnioittamisen tärkeinä suomalaisten arvoina.

Pirkko kuvasi, että tällä hetkellä meille kaupataan monenlaisia uutuuksia. Tarjolla on 400 erilaista uskontoa, paljon itsehoitomenetelmiä, uusia liikuntalajeja, monenlaisia terapiakirjoja ja kokonaisia uusia ammatteja, kuten esim. tatuoija. Vaikka uusia asioita kannattaa opiskella, aina on hyvä miettiä, mikä minulle riittää? Kun on perusasiat kunnossa, kaikkea uutta ei tarvitsekaan kokeilla.

Mielenterveyden näkökulmasta ei ole eroa sillä, onko rikas vai köyhä. Rikas voi tietysti ostaa itselleen palveluja. Tärkeintä on taloudessakin turvallisuuden tunne.

Pirkko antoi Aijjoos-toiminnalle tehtäväksi keksiä jonkin yhteenkuuluvuuden merkin. Joensuulaisilla papeilla se on kaksi, neljä tai kuusi. Nämä luvut papit huikkaavat toisilleen, kun tapaavat. Pappi juo kahvia kaksi kuppia jokaisessa toimituksessaan, oli ne sitten häät, ristiäiset tai hautajaiset. Sanotusta luvusta toinen heti tietää, montako tilaisuutta on tänään jo takana.

Kaikkien ihmisten elämään tulee kriisejä. Kriisi-sanan tilalla voisi olla muutos. Osaamme varautua toisiin muutoksiin, esim. koulunkäynnin eri vaiheisiin, naimisiin menoon, perheen kasvamiseen, työelämän muutoksiin. Sitten elämässä tulee traumaattisia kriisejä, joihin emme ole osanneet varautua, esim. avioero. Pirkko Lahti kuvasi, että kriisejä pitää saada kuluttaa eli kertoa niistä monta kertaa. Jos meillä on vain yksi hyvä ystävä, hän väsyy, kun kerromme murheestamme kymmenettä kertaa. Jos meillä on 4-6 ystävää, saamme kertoa vähän eri sanoin eri ystäville kriisistämme. Se kantaa vaikean tilanteen yli. Pirkko kysyikin, että ketkä ovat teidän arkunkantajianne? Ketkä kuusi ystävää teitä kuuntelee. Ja kenelle olette itse arkunkantajia?

Loppukevennyksenä Pirkko kertoi opettavaisen tarinan. Kosovossa oli pommitettu asuintaloja ja pelastajat kuulivat raunioista heikkoa ääntä. He löysivät iäkkään naisen, joka oli sortuneessa talossa puristuksissa. Hän kuitenkin piti kädessään ehjää konjakkipulloa, jonka pelastajat olivat ottamassa häneltä pois. Nainen kiljaisi, että “Älkää viekö sitä, se on pahoja tilanteita varten!” Tarinan opetus oli, että toisen näkökulmasta paha tilanne ei vielä ole toiselle paha tilanne. Toisen pahaa tilannetta ei saa koskaan mitätöidä.

Pirkko Lahti painotti, että keskittykää hyviin asioihin. Useimmilla ikäihmisillä on sairauksia, mutta jos niihin on hyvä lääkitys, asia on hoidossa. Kohtuullinen terveys riittää. Jos jää kuuntelemaan liikaa vaikka sydäntään, se alkaa kyllä hätääntyä ja hengitys tihentyä. Sairauksien vangiksi ei kannata jäädä, koska ystävät karttavat pelkistä sairauksista puhuvaa.

Toiset ihmiset soittelevat enemmän toisille ja kokoavat ihmisiä yhteen. Toisille riittää vähempikin. Kuitenkin usein voittajia ovat ne, jotka ovat aktiivisia. Pirkko Lahti antoi tehtävän kaikille seminaariin osallistujille, että tuokaa jokainen mukananne yksi uusi ihminen Aijjoos-toimintaan.

Tärkeää on harrastaa jotain. Paras liikuntalaji on kävely. Se lievittää ahdistusta ja masennusta sekä tuo uusia ajatuksia. Tanssiminen kerran viikossa on parasta hermostolle. Siinä saa olla lähellä toista ihmistä, ja kuin huomaamattaan tulee liikuttaneensa korvissa olevia tasapainoelimiä, joten huimaaminen vähentyy.

Pirkko Lahden mukaan ihminen on onnellinen, kun hänellä on jotain tehtävää, jotain toivottavaa ja jotain rakastettavaa. Tehtävien ja toiveiden ei tarvitse olla suurensuuria, esimerkiksi “pitäisi siivota” ja “tulisipa lapset käymään” riittävät oikein hyvin.

Tärkeää on arvostaa sitä työtä, mitä on tehnyt. Olemme täyttäneet paikkamme yhteiskunnassa, meidän työmme kädenjälki on jäänyt näkyviin. Pirkko Lahti kertoi työskennelleensä poliisissa, vankilassa, mielisairaaloissa ja tehnyt pitkän työuran mielenterveystyössä. Lisäksi hän toimi omaishoitajana 7 vuotta alzheimerin tautia sairastaneelle puolisolleen.

Tilaisuuden lopuksi kiitimme Pirkko Lahtea hänen työnsä kädenjäljestä. Puhe oli mieliinpainuva ja saimme nauraa yhdessä hänen elämänmakuisille oivalluksilleen.

Jätä kommentti