Olimma Aijjoos-porukalla 19.11.2013 Helsingis. Pääsimmä viarahiksi Vanhustyön keskusliiton Päämajahankin. Siälä kuulemamme asia on tärkiee kun meirän kuva leheren palstalla. Olimma siis ikäihmisten elämänlaatua parantavien asiaan äärellä.

Toiminnan esittelystä totesimme, jotta siältä johretahan monia hankkehia, jotka tähtäävät meidän ikäihmisten elämänlaarun parantamisehen.

Ikäihmiset on otettu asiantuntijoona mukahan kehittämähän ittiämmä koskevia asioota. Pääsimmä Innomarkkinoolle Helsingin Messuhallihin esittelemähän porukalla Aijjoos-hankkehes kehiteltyä ja palakittua ikäihmisten asiaanhoitomallia, jolla arki muuttuu miälekkähämmäksi elää.

Meirän esittämät viisauret on otettu jo käyttöhön ja löytyy verkosta, mutta peijakas kun suurin osa meistä ei jääräpäisyyttään suostu käyttämään koko nettiä! Eihän virtuaaliverkko toista ihimistä inhimillisenä läsnäolijana korvaa, mutta verkon kautta asioota voirahan hoitaa ja välittää tiatoa, poistaa jotain yksinääsyyrestäkin. Tämän vuoren Innopalkinnon saajien irea oli pohojoosen pitkien etääsyyksien yhteistyökaluksi otettu verkko eli netti. Tänään se palavelee vanhustyön ammattilaisia, mutta siitä hyötyvät myös kinttupolokujen periferiassa asuvat ikäihmiset.

Kaikki mitä kuultihin se esitettihin selekiällä ilimaasulla, mutta osa siitä tuli tiatokonehelta ja sanottihin, jotta asioota löytyy netistä. Lastenlasten opetuksella me niitä löyrettääs, mutta kun me ollahan hylijätty oma kehittyminen ja nuorten kanssa yhyressä toimiminen. Miksi se pökkii?

Meidän ikäihmisten on ny pakko ottaa lusikka kätehemmä ja ruvettava käyttämähän verkkolaittehia ja opeteltava käsittelemähän asioota niirenkin avulla, muutoon me putuamma sivustakattojankin roolista.

Eero Peltoniemi Kauhava